Yksi kutsuu sitä kehopositiivisuudeksi, toinen kehorauhaksi ja kolmas kehoneutraaliudeksi. Minä kutsun sitä itsensä hyväksymiseksi.

Olen taistellut koko ikäni epärealistisia ja vaihtuvia kauneusihanteita vastaan. Olen kasvanut mm. 90-luvun heroin chic -ihanteen ja 2000-luvun urheilullisten, mutta laihojen kehojen keskellä. Mediassa ja taiteessa oli esillä hoikkia vartaloita, jotka mahtuvat kaupalliseen tarkoitukseen tuotettuun muottiin ja koon 36 vaatteisiin.

Kasvaessani ja minäkuvani muodostuessa en nähnyt itseni kaltaisia vartaloita. Olen pitänyt itseäni muita huonompana ja luullut, ettei kukaan muu ole kuten minä. Ei kellään muulla ole isoa vatsaa ja takapuolta, paksuja reisiä, selluliittia, kuhmuroita ja pehmeyttä – ei ainakaan kellään, ketä pidetään kauniina.

Keltainen lehdistö nosti (ja nostaa edelleen) kansiin otsikoita, kuten ”Katso kuinka paljon hän on lihonut”, ”Näin karistat joulukilot” ja ”Tällä voiteella saat selluliitin pois”. Kaikki, mitä nuorena peilistä näin, oli median ja yhteiskunnan mukaan viallista. En riittänyt, vaikka kuinka sitä halusin ja janosin.

Kaipasin hyväksyntää, mutta missään sitä ei ollut tarjolla.

En halua, että kukaan joutuu enää kasvamaan ja elämään niin, ettei näe itsensä kaltaisia vartaloita. Haluan näyttää, että vartaloita on monenlaisia – kaiken kokoisia, muotoisia, värisiä ja näköisiä. Kukaan ei ole toistaan huonompi siksi, että on ulkomuodoltaan erilainen kuin toinen.

Olen tehnyt työtä itseni ja oman kehoni hyväksymisen eteen mm. Instagramissa julkaisemalla valokuvia vartalostani. Olen saanut hurjan paljon ihanaa palautetta ja useita liikuttavia viestejä, joissa lähettäjät kertovat hyväksyvänsä itsensä ja vartalonsa nykyään paremmin minun esimerkkini vuoksi. En voisi mitään enempää toivoa – tuo on juuri se syy, miksi kuvia ja videoita vartalostani julkaisen ja miksi näitä tauluja maalaan.

Kohentuneen itsetunnon ansiosta päätin vuonna 2020 heittää romukoppaan ajatuksen siitä, etten ole tarpeeksi luova enkä osaa maalata. Halusin kokeilla akryylimaalausta, joten katsoin opetusvideoita, hankin välineitä ja tartuin siveltimeen. Ilokseni sain myös näistä töistä positiivista palautetta ja aloin salaa haaveilemaan taulujen myymisestä ja niiden esittelystä esimerkiksi taidenäyttelyssä.

Taulut ovat saaneet jo kaksi näyttelyä, mutta ne ovat tällä hetkellä vapaina seuraaviin kohteisiin. Olen hyvin kiinnostunut, mikäli sinulla olisi tarjota seuraavaa seinätilaa tälle kokoelmalle!

Otathan myös rohkeasti yhteyttä, mikäli haluat tulla katsomaan tauluja ja keskustelemaan maalaamisesta, itsensä hyväksymisestä, kehon ja mielen haasteista tai mistä tahansa. Aiemmin mainittujen aiheiden lisäksi sydäntäni lähellä ovat erityisesti pitsa, eläimet ja neulominen.